Toimela Brass

Historiikki

Orkesterin perustaminen

Kun Toimelan vapaaopiston puhallinorkesteri Toimela Brass asettautuu tänä iltana estradille soittaakseen 30-vuotisjuhlaohjelmistonsa, sydän sykkii varmasti kiivaimmin kahden orkesterilaisen, Sakari Kauhasen ja Juhani Meriluodon, rinnassa. He ovat orkesterin ns. perustajajäseniä, joiden suuri haave on jälleen kerran konkretisoitumassa. Nämä herrat tapasivat toisensa musiikista kiinnostuneina "nuorukaisina" Helsingin kaupungin suomenkielisessä työväenopistossa kevättalvella 1974, ja kun kävi ilmi, että opiston varastossa oli käyttämättömiä vanhoja puhaltimia, niitä piti tietenkin kokeilla. Kumpikaan ei ollut soittanut torvea aiemmin. Äänen tuottaminen tuntui aluksi mahdottomalta, mutta kun pientäkin pihinää syntyi, heräsi herroissa samalla voimakas halu - suorastaan kuume - perustaa puhallinyhtye.

Yllä mainittujen "nuorukaisten" lobbauksen ja eräiden onnekkaiden yhteensattumien ansiosta Toimelan vapaaopisto perusti syksyllä 1974 opintopiirin, jonka nimeksi tuli Puhallinryhmä. Siihen ilmoittautui Kauhasen ja Meriluodon lisäksi viisi muuta vasta-alkajaa. Ohjaajana oli Thomas Kuchka, joka myös toimi Toimelan vapaaopiston englannin kielen, Bluegrass-muusiikin ja kitaransoiton opettajana. Thomas, ensijohtajamme, opetti meitä vuoden 1975 loppuun asti. Soitimme ns. jalkapallokirjaa eli 101 Plus for Band, joka on täynnä melodisia lyhennelmiä kansainvälisistä hiteistä. Saimme joskus syntymään oikeitakin ääniä. Esiinnyimme opiston kevät - ja joulujuhlissa. Yleisö ei vaikuttanut järin innostuneelta. Me kuitenkin olimme.

Alkuvuodet

Kevätkauden 1976 puhallinryhmää ohjasi Kimmo Kurho, entinen sotilassoittaja.

Ryhmäämme liittyi myös Veijo Majava, joka tuolloin tuskin tiesi, kuinka merkityksellisen panoksen han oli antava Toimelalle tulevina vuosikymmeninä niin opiston hallinnossa kuin taideopetuksessa ja sen koordinoinnissa. Esiinnyimme ensi kertaa Agricolan kirkossa soittaen Kimmo Kurhon sovittamia koraaleita. Aloimme aristellen käyttää "myyntinimeä" Toimela Brass.

Syksyllä 1976 Veijo Majava otti vastuun Toimelan vapaaopiston puhallinryhmän eli Toimela Brassin johtamisesta. Taitomme kasvoivat. Saimme rumpalin ja tuubistinkin, kun Timo Valkamo ja Paavo Väätäinen liittyivät joukkoon syksyllä 1977. Esiinnyimme Suomen Setlementtiliiton musiikkijuhlissa Savonnlinnassa ja esitimme vuonna 1978 Toimelan 40-vuotisjuhlissa opiston kuoron ja lausujien kanssa Veijo Majavan säveltämän ja Eilakaija Sipon sanoittaman juhlakantaatin.

Vuoden 1979 alussa johtajaksemme siirtyi Matti Tukiainen. Hän ohjasi tuolloin myös Toimelan toista orkesteria, Settlemen Big Bandiä, josta tarvittaessa olimme saaneet - ja saamme edelleenkin - avustajia. Matin hegemonian kaudella soitimme 101 Plus for Band´iä, mutta ohjelmistoa kasvatettiin myös vihkosista 104 for Band ja Hymns of All Churches. Lisäksi onnistuimme hankkimaan suomalaisia seitsikkosovituksia. Matin aikana kävimme ikimuistoisella ja kommelluksia täynnä olevalla setlementtimatkalla Tukholmassa ja esiinnyimme Skansenilla ja Suomi-talossa.

Syystyökaudella 1980 kapellimestariksemme lupautui Harri Aavaharju , silloinen SBB:n ohjaaja. Soittajiksi kirjoittautuivat Ghita Forelius, Harry Törnroos ja Paavo Unkari.

Harri täydensi ohjelmistoa saksalaisilla humppasovituksilla. Keikkailtiin ahkerasti, sillä kysyntää alkoi olla.

Petri Juutilaisen kausi

Vuoden 1982 alussa ohjaajaksemme ja opettajaksemme saatiin alan ammattilainen, diplomipasunisti Petri Juutilainen, - jälleen SBB:nkin kapellimestari. Alkoi systemaattinen koulutus. Opimme musiikin teoriaa, puhallustekniikkaa, hengitystä, kielitystä ym tärkeätä. Soitimme kvinttiympyrää myötä- ja vastapäivään. Soitimme Sousan marsseja, Bachia ja Offenbachia. Petri Juutilaisen maine toi lisää soittajia. Opiston esitteessä puhallinryhmä muuttui puhallinorkesteriksi. Soittajiksi ilmoittautuivat: Olli Lassila (83), Taisto Tyrväinen (83), Seppo Väyrynen (84), Arto Einola (85), Antti Leppälä (88), Eino Fredriksson (88), Thorvald Hermansson (89) Lauri Sorainen (92) ja useat muut. Taisto Tyrväinen suunnitteli orkesterille logon.

Vuonna 1988 orkesterissa oli peräti 29 soittajaa. Orkesteri esiintyi entistä useammin. Vuonna 1984 olimme käväisseet Lontoossa kansainvälisen setlementtitoiminnan 100-vuotisjuhlilla ja esiinnyimme Royal Albert Hallissa ja maailman ensimmäisessä setlementissä, Toynbee Hallissa. Kapellimestarin apulaisina toimivat "Juutilaisen kaudella" Veijo Majava, Taisto Tyrväinen sekä Pertti Vanhatalo.Majava ja Vanhatalo toimivat edelleenkin varajohtajinamme. Vanhatalo on lisäksi korvaamaton leader-trumpetistinamme. Hyvällä syyllä voimme sanoa, että Petri Juutilainen teki brassista orkesterin.

Jussi Leppälän aika

Toimela Brass siirtyi uuteen epookkiin vuoden 1993 alussa, kun ohjaajaksi ja kapellimestariksi kiinnitettiin Jussi Leppälä. Hänen taitonsa, sitoutumisensa ja teekkarihuumorinsa inspiroivat orkesterin unelmat "kattoon". Tartuttiin mahdottomilta tuntuviin tehtäviin, kuten oopperan valmistamiseen, täysin Jussiin uskoen. Ja niin sitten valmistuikin Leppälän johtamana ja Toimelan kuoron (Helsingin Laulun), kansantanssiryhmän, opistolaiskunnan ja laulunopiskelijoiden avustamana Robert Kurkan The Good Soldier Schweik, joka esitettiin kesällä 1996 Helsingissä kansainvälisen setlementtikonferenssin yhteydessä sekä syksyllä 1998 Toimelan 60-vuotisjuhlissa. Toimelan 60-vuotisjuhliin "lämmitettiin" uudestaan myös Veijo Majavan säveltämä kantaatti. Sekä oopperassa että kantaatissa useat orkesterin jäsenet esiintyivät myös laulajina, mikä kielii soittajien tietynlaisesta "yleislahjakkuudesta". - Illan ohjelmassa muistellaan oopperaamme marssin sävelin.

Oopperan tekemisen myötä koettu Toimelan taiteen opintopiirien yhteishengen vahvistuminen todettiin tyytyväisyydellä myös opiston johtoportaassa. Niinpä Veijo Majava alkoi suunnitella jatkoa taiteellisille yhteisponnistuksillemme. Hänen luomistyönsä tuloksena syntyi ansiokas Toimelan kabaree, joka perustui Veijon sävellyksiin ja teksteihin. Esityksessä olivat mukana orkesterin lisäksi tanssiryhmät, maalauspiirit, lausujat ja puutyöryhmät. Musiikin johto oli Jussi Leppälän tottuneissa "näpeissä". Kabareeta esitettiin vuosina 2001 ja 2002. Opimme tämän produktion kautta paljon uutta, sillä sen ohjasi Hannele Martikainen, alan ammattilainen. - Veijo Majavan eli Hemmo Ravelinin kabareemusiikista saatte maistiaisena kuulla kappaleen "Kiire".

Rinnan kabareen kanssa Hannele Martikainen työsti myös erityisesti lapsille esitettäväksi tarkoitetun projektin, Sergei Prokofjewin melodraaman "Pekka ja susi". Sen esittäjinä olivat opistolaiskunnan puheenjohtaja, lausuja Seppo Reiman ja Toimela Brass Jussi Leppälän johdolla. Teosta esitettiin Helsingin ala-asteen kouluissa ja se tuntui tuottavan iloa myös Kaunialan sotavammasairaalan potilaille.

Orkesteri on esiintynyt Leppälän kaudella erittäin paljon ja hyvin monenlaisissa tilaisuuksissa, sillä ohjelmistoa on kartutettu määrätietoisesti. On esiinnytty kaupunginosayhdistysten, koulujen, kansalaisjärjestöjen ja Lions Internationalin tilaisuuksissa. Konsertteja on järjestetty myös sairaaloissa ja vanhainkodeissa. Jopa ministeriötasolta on tullut keikkakiinnityksiä. Agricolan seurakunnan ja nykyisen Agricolan kirkkopiirin kanssa on tehty hedelmällistä yhteistyötä näiden kolmenkymmenen vuoden ajan. Kirkkovuoden eri tilaisuuksissa on Toimela Brassilla ollut oma osuutensa. Tästä yhteistyöstä haluamme erityisesti kiittää kanttori Pentti Ingeröä.

Hauskat muistot liittyvät kesiin 1994 ja 1995, jolloin toimimme Linnanmäen huvipuiston kiertävänä ja marssivana puisto-orkesterina. Meillä oli tiettyjä etuisuuksia. Oli melkoinen kokemus soittaa vuoristojunassa ja erilaisissa laitteissa. Oli hauska marssiakin, vaikka se ei oikein tahtonut sujua.

Unelma toteutuu Marissa

Vuonna 2001 toteutui eräs orkesterimme unelmista. Olimme näet jo lähes kymmenen vuoden ajan suunnitelleet konserttimatkaa Volgan mutkaan Marin kansan pariin, kokeaksemme kansalliset ja musiikilliset juuremme ja - näin uskoimme - tuottaaksemme iloa kovien paineiden alla elävälle heimokansallemme. Emme kuitenkaan saaneet matkaa aikaan - kunnes vuonna 1997 orkesteriimme liittynyt Eero Tuurna kuuli tästä jo melkoisessa hiipumisen tilassa olevasta haaveestamme. Hän innostui heti asiasta, pani matkan järjestelyt tuota pikaa alulle, solmi tarvittavat kontaktit, suoritti alustavan budjetoinnin ja valvoi Lauri Soraisen kanssa projektin edistymistä. Kohtalon ivaa oli se, että Eero sairastui vakavasti juuri ennen matkaa eikä voinut itse sille osallistua. Uskon hänen kuitenkin iloinneen, kun kotiin palattuamme kerroimme hänelle retken monista kohokohdista, ja kun hän näki kuinka tyytyväisiä olimme. Saimme todella nauttia marilaisten kauniista maasta, omintakeisesta kulttuurista ja suuresta vieraanvaraisuudesta. Kykenimme kenties myös auttamaan ja rohkaisemaan muutamia heistä. Viikon vierailu sisälsi useita konsertteja, jotka otettiin riemuiten vastaan. Tästä suosiosta on myös kiittaminen meidän avustajiamme: Minna Kurkea, Timo Niemistä, Arja Ollilaa, Heikki Pinomaata ja Kalle Salmista.

Tuliaisiksi saimme mm. kahdet erittäin pehmeälle paperille käsin kirjoitetut nuotit, joiden olettaisimme olevan paikallisten säveltäjien käsialaa. Soitamme konsertissamme Teille toisen näistä kappaleista, Marilaisen marssin. On mielestämme yllättävää, että se kuulostaa niin kiinalaiselta.

Lisää heimoilua

Jo Neuvosto-Eestin aikana meillä oli ollut henkilökohtaisia yhteyksiä virolaisiin puhallinmuusikkoihin. Heitä oli käynyt suomalaisten orkestereiden harjoituksissa ja esiintymisissä. He olivat myös konsertoineet täällä erilaisina yhtyeinä ja orkestereina. Heille järjestettiin yleensä kotimajoitus. Suomalaiset kävivät vastavierailuilla samanlaisin jäjestelyin. Nämä retket eivät hevin unohdu. Ne toimelalaiset, jotka esim. osallistuivat tallinnalaisen Kalev-soittokunnan mukana Tallinnan laulujuhlien seremonioihin vuonna 1988, kokivat vahvasti erään historiallisen ja poliittisen ajanjakson olevan päättymässä. Juhlien tunnelma oli mielestämme kadehdittavan isänmaallinen ja optimistinen. Mutta siinä oli myös jotain sydäntä raastavan epätoivoista, sillä sanomattoman onnen tuottamiin kyyneliin sekoittui lamaannuttavaa pelkoa kangastavan vapauden haasteista. - Virossa asiat ovat sujuneet hyvin, ja me saatoimme viime keväänä käväistä konserttimatkalla Tallinnassa toivottamassa virolaiset tervetulleeksi EU:hun. Eräästä Tallinnan antikvariaatista löysimme virolaisen Valss - fantaasian nuotit ja tulkitsemme ne Teille tänä iltana vanhoja muistoja verestäen.

Puutarhassa mutt´ei luostarin

Kesiin liittyvät myös ne lämpimät tunteet, jotka pulppuavat sydämistämme Toimelan palstapuutarhaa kohtaan. Toimela Brassilla on ollut mahdollisuus harjoitella kesäisin tässä ihanassa puutarhassa sekä rentoutua makkaraa paistellen, vuotuisen sadon kehittymistä seuraten ja aina niin ystävällisten viljelijöiden kanssa keskustellen. Meille on lisäksi ollut suuri kunnia saada esiintyä palstalaisten tilaisuuksissa.

Jussi Leppälästä säteilee charmia ja vetovoimaa. Hänen kaudellaan orkesterissa on eräänä vuonna ollut 35 soittajaa - mikä on ennätyksemme.Suvi Pynnönen liittyi seuraamme 93, Kristiina Leppälä ja Matti Kurhila sekä Oskari Lindgren samana vuonna. Outi Rantanen, Tuovi Rantanen, Aarni Koskela, Eero Tuurna, Mauno Ylimäki ja Harri Jalo löysivät meidät vuonna 97. Martti Rautiainen ja Jorma Sarkki sekä Kari Montola ilmestyivät 2002. Vuonna 2003 mukaan tulivat Marjo Korhonen, Veikko Rauhaniemi sekä Erik Samulin.

Lukijaa saattaa kiinnostaa myös muutama sana tämän opintopiirin sosiaalisesta ja koulutuksellisesta jakaumasta. Se noudattanee kansalaisopistojen musiikkiryhmien - kuten myös amatööriorkestereiden - yleisiä osallistumistrendejä. Akateemisen koulutuksen saaneita - teologeja, maistereita, insinöörejä ja taiteilijoita on noin puolet osallistujista. Toisen puolen muodostavat keskiasteen ammatillisen koulutuksen saaneet osanottajat. Ammattitaidottomien peruskoulutuksen saaneiden ryhmä on minimaalinen. Ylemmät toimihenkilöt miehittävät kolmanneksen "tuoleista".

Alemmilla toimihenkilöillä on vastaavanlainen kiintiö. Itsenäisillä yrittäjillä ja eläkeläisillä oli aiemmin myös tertia pars, mutta aivan äskettäin on käynyt ilmi, että eläkeläisillä on orkesterissa sekä äänten että "äänen" enemmistö - joka kasvaa koko ajan.

Kiitoksen paikka

Kun orkesteri tänä iltana asettuu "lähtöviivalle", se tekee sen kiitollisin mielin. Sponsoriasiat ovat kunnossa. Taakse jääneet harjoittelun vuosikymmenet olisivat olleet niukemmat niin taloudellisesti kuin virikkeellisestikin ilman yhteyttämme Toimelan setlementtiin. Ilman opiston jäsenyyttä meille tuskin olisi suotu yhtä korkeatasoisia opettajia - kapellimestareita - sekä ensiluokkaista opetusmateriaalia.

Kiitollisina muistamme myös niitä orkesterin jäseniä, joiden ajallinen taival on jo päättynyt. He olivat ihmisiä, joilta saimme. Agricolan kirkon kryptassa pitämässämme 25-vuotisjuhlakonsertissa keskuudessamme soittivat vielä Mauno Ahonen, Seppo Lehtinen ja Pekka Vepsäläinen. Tänään he eivät enää ole konkreettisesti läsnä, mutta heidän hengityksensä tuntuu yhä jokaisessa rytmissä ja sävelessä. Aika kuluu näet armottoman paljon nopeammin kuin ihminen!

Toimela Brassin kokoonpano juhlakonsertissa 13.12.2004

• Piccolo
• Matti Kurhila
• Huilu
• Matti Kurhila ja Suvi Pynnönen
• Klarinetti
• Eino Fredriksson, Harry Törnroos ja Outi Rantanen
• Alttosax
• Ghita Forelius, Mauno Ylitalo ja Marjo Korhonen
• Tenorisax
• Seppo Väyrynen ja Harri Jalo
• Trumpetti
• Pertti Vanhatalo, Olli Lassila, Tuovi Rantanen, Lauri Sorainen ja Arto Einola
• Käyrätorvi
• Veijo Majava (mellofoni), Eero Tuurna (altto) ja Juhani Meriluoto (baritoni)
• Baritoni
• Antti Leppälä, Sakari Kauhanen ja Aarni Koskela
• Pasuuna
• Veikko Rauhaniemi ja Oskari Lindgren
• Tuuba
• Kari Montola ja Paavo Väätäinen
• Rummut
• Timo Valkamo
• Johtaja
• Jussi Leppälä