Puheet ja kirjoitukset

Kansainvälisen setlementtiliiton IFS:n konferenssi Helsingissä 8.-11.10.2008

Kansainvälinen setlementtiliitto IFS (International Federation of Settlements and Neighbourhood Centres) ) kokoontui konferenssiin Helsingissä 8.-11.10.2008. Konferenssin teema oli: The Local World: Putting communities at the Center. Tilaisuuteen, jonka oivallinen järjestäjä oli Kalliolan setlementti, oli saapunut 200 osanottajaa 22 eri maasta Euroopasta, Yhdysvalloista ja Intiasta. Setlementtejä toimii maailmassa noin 30 maassa. Samassa yhteydessä juhlittiin myös Suomen setlementtiliikkeen 90-vuotisjuhlaa. Toimelan Opiston rehtori Minna Prunnila ja varapuheenjohtaja Leena Eerola osallistuivat päiville.

Konferenssin avajaisjuhlassa 9.10. Kalliolan setlementin pääsihteeri Pentti Lemmetyinen toivotti vieraat tervetulleiksi ja IFS:n puheenjohtaja Anthony Wagner valotti kansainvälisen setlementtiliikkeen nykynäkymiä. Tohtori Hannu Katajamäen esitelmöi toivon maantieteestä ja totesi, että maailma on paikallisissa yhteisöissä ja että setlementtiliike on toivon maantieteen edistäjä.

IFS:n konferensseissa pohditaan ajankohtaisia asioita työryhmissä. Tällä kertaa monien työryhmien aiheet olivat hyvin ekologisia. Niissä käsiteltiin sekä suomalaisia että kansainvälisiä aiheita ja malleja. Seuraavassa poimintoja niistä työryhmistä, johon Toimelan edustajat osallistuivat.

Suomalaista mallia esiteltiin työryhmässä, jossa käsiteltiin sosiaalista ja ympäristövastuuta mahdollisuutena yhteisölle. Suomeen tuli v. 2004 laki sosiaalisista yrityksistä. Sosiaalisen yritystoiminnan foorumi (Syfo) on sillanrakentaja ja sosiaalisesti kestävänä kehityksen edistäjä julkisella, sosiaalisella ja yksityisellä sektorilla. Setlementti on tällainen sosiaalinen yritys. Esim. tarjouskilpailussa tulee ottaa huomioon sosiaaliset kriteerit ja ympäristöasiat, mitkä antavat yritykselle paremman kilpailuedun.

Muissa työryhmässä keskusteltiin mm., olemmeko toteuttaneet ja kuinka tulisi toteuttaa kestävää kehitystä setlementeissä. Mm. Berliinin iso setlementtiverkosto käyttää pesuun sadevettä. Toimelan puutarha tarjoaa 151:lle perheelle puhdasta lähiruokaa. New Yorkin setlementin edustajat kertoivat, että heillä on sopimus ympäristön maanviljelijöiden kanssa ruoan tuottamisesta suoraan setlementeille.

Erittäin ajankohtainen ja mielenkiintoinen oli työryhmä, jossa pohdittiin ekologista jalanjälkeä maapallolla. Minkälainen on kulutuskäyttäytymisemme ja miten meidän tulisi käyttäytyä säästääksemme luontoa? Työryhmään osallistui paljon setlementtinuoria. Teimme myös testin omasta kulutuksestamme. Kaikki testikysymykset olivat jokapäiväiseen elämiseen liittyviä asioita, kuten kuinka monta kertaa syömme mikro- tai pakasteruokaa viikossa, kuinka monta kertaa käytämme lentokonetta ja autoa, kuinka suuria ovat kaasu- tai sähkölaskut jne. Vastaukset pistetytettiin ja lopputulos muutettiin ekologiseksi jalanjäljeksi. Melkein kaikilla ekologinen jalanjälki oli korkeampi kuin maapallon elinehdoille suotuisa ekologinen jalanjälki.

Ulkomaiset vieraat tutustuivat mm. Kinaporin palvelukeskukseen ja pitivät sitä erittäin mielenkiintoisena kohtaamispaikkana. Kaupunki järjesti vastaanoton konferenssin osanottajille. Peruspalveluministeri Paula Risikko otti vieraat vastaan Smolnassa. Linnanmäki oli yhden illan tutustumiskohde.

Viimeinen konferenssipäivä oli omistettu Suomen setlementtiliikkeen 90-vuotisjuhlalle. Päivä huipentui iltajuhlaan, johon osallistui myös tasavallan presidentti Tarja Halonen puolisoineen. Juhlien jatkoilla vieraille opetettiin heidän toivomuksestaan suomalaista tangoa, valssia ja jenkkaa. Toimela Brass tahditti tansseja.

Setlementtiliikkeen väki muodostaa globaalin setlementtiperheen, jonka jäsenet tuntevat toisensa monen vuoden takaa ja tapaavat toisiaan eri puolilla maailmaa. Konferenssissa saattoi todeta, että jokapäiväisen työn haasteet ovat paljolti samanlaiset eri maissa. Seuraava konferenssi pidetään New Yorkissa.

Leena Eerola

Yrjö Larmolan puhe Ester Ståhlbergin haudalla 21.9.2008

Olemme tässä kunnioittamassa Toimelan puutarhan ja opiston perustajan Ester Ståhlbergin muistoa.

Hän oli vahva persoona. Hänen elämänsä ei ollut helppo.

Apteekkari Hällströmin ja hänen puolisonsa Esterin koti Tammelan Forssassa oli kulttuurikeskus, jossa maankuulut taiteilijat tapasivat ja myös soittivat Tammelan, merkittävän kulttuuripitäjän, yleisön iloksi. Toiminta jatkui Viipurissa, josta aviopari muutti perheenpään sairastuttua Pukinmäkeen. Miehen ja ottopojan kuoltua Ester Hällström hankki toimen sosiaalihallituksesta, lastensuojelu työmaanaan. Vuonna 1920 alkoi uusi elämänvaihe tasavallan ensimmäisen presidentin puolisona.

On yllättävää, miten syvät vastakkuudet yhteiskunnassa vallitsivat myös valkoisella puolella: sen havaitsee, kiun tutustuu aikalaishistoriaan, muun muassa Ester Ståhlbergin päiväkirjoihin. Niissä eivät armoa saa poliittiset kilpailijat, ei Mannerheim eikä K.J. Ståhbergin entinen perustuslaillinen puoluetoveri P.E. Svinhufvudkaan, joka oli tasavaltalaisesta kääntynyt monarkistiksi. Suomessa on aina ollut tapana, että eri aatesuunnat perustavat kilpailevia organisaatioita. Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton, joka leimautui vanhoillisiin piireihin, rinnalle Ester Ståhlberg perusti kansainväliseen ketjuun liittyvän Koteja kodittomille lapsille ry:n, nykyisen Pelastakaa lapset -järjestön, joka otti huomioon myös punaorvot. Myöhemmin on tilaa ollut kummallekin, ja vielä Lastensuojelun Keskusliitolle.

Elämäkerran kirjoittaja toteaa, että presidentin puoliso onnistui pehmentämään "jylhän ja jäykän presidentin esiintymistä". Varmasti niin oli: kirjailija Ester Ståhlberg järjesti Linnassa kutsuja ja kulttuuritilaisuuksia, joita ulkonaisia ulottuvuuksia tavoittelematon K.J. Ståhlberg vierasti. K.J:n prameilemattomuus näkyy myös tässä: puolisot lepäävät tavallisessa perhehaudassa, eivät monumentin juurella. Toisaalta Ester Ståhlberg oli kiivas mustavalkoisuuteen saakka, hänen ihailemansa ja kunnioittamansa persidentti-puoliso taas oli aina hillitty ja pidättyvä. Saattaa kuitenkin olla, että juuri Ester Ståhlbergin kommunikatiivisuus koitui puolisoiden pelastukseksi, kun silmittömät ääriainekset kyydittivät liian liberaalisena, vaaleanpunaisena pitämänsä presidentin puolisoineen vuonna 1930 Joensuuhun, tarkoituksena viedä itärajalle asti. Ester Ståhlberg puhui, K.J. vaikeni.

Sosiaalisuus on leimaa-antavana Ester Ståhlbergin sekä julkisessa että yksityisessä kuvassa. Kirjailijana hän toimi muun muassa Suomen PEN-klubin johtotehtävissä. Kokonaisuuteen sopii hyvin, että hän suostui Toimelan palstapuutarhan ja vapaaopiston johtokunnan johtoon. Näin painavan nimen mukana olosta opisto ja puutarha saivat hyvän alun. Kunnioitamme perustajan muistoa kukin, jotka on poimittu hänen perustamaltaan palstapuutarhalta, Munkkiniemestä, joka tuolloin oli vielä pääosin huvilayhdyskunta Helsingin vieressä.

Yrjö Larmolan puhe Toimelan setlementin 70-vuotisjuhlassa 21.9.2008

Arvoisa valtiovallan edustaja, valtiosihteeri Heljä Misukka, hyvä juhlayleisö, kunnoitetut toimelalaiset.

"Voi sentään, kun voi olla ihmisellä ihana olo! Hengittää näin! Olla näin terve ja nuori! - Nuori? - Niin. Lieneeköhän ihmisille valjennut se tosiasia, että jokaisen elämässä voikin olla kaksi nuoruutta. Toinen noin 20 vuoden korvissa ja toinen noin 20 - 30 vuotta myöhemmin. Silloin kun ei enää odota mitään, mutta kun kaiken saa. Ja kun monin kerroin on kelvollisempi kaikesta kiitollisena nauttimaan. Miten lienee muilla? Minulla on ainakin nyt toinen nuoruuteni, monta kertaa parempi ja täyteläisempi kuin ensimmäinen."

Kuka Toimelan opiston opiskelija se näin tilittää kokoemuksiaan? Ei tällä kertaa heistä kukaan, vaan opistomme perustaja kirjailija Ester Ståhlberg päiväkirjassaan vuonna 1922. Kirjoittaja oli 52-vuotias. Samojen tuntojen vallassa hän varmasti oli yhteistyökumppaneineen puutarhaa ja opistoa perustettaessa kuusitoista vuotta myöhemmin. Ihminen on niin nuori kuin tuntee olevansa. Täyttä elämää on aikuisenkin elämä, ehkä vapautuneempaa kuin nuoren, joissakin suhteissa.

Toimelan opiston juuret ovat moniaalla. Vapaaopistojen historia alkaa 1800-luvun lopulta. Pohjimmainen ajatus on yhteinen: sivistys kuuluu kaikille ja kulkee käsi kädessä sosiaalisen edistyksen kanssa. Stockholms Arbeidsinstitut perustettiin 1880, Kristiania Arbeiderakademi (nykyisessä Oslossa) 1885. Kansanvalistusseura käynnisti Suomessa ensimmäiset kansanopistokurssit 1892. Helsingin kaupunki toimeenpani "ylemmät työväenkurssit" vuosina 1904 - 1914. "Ylemmät" tarkoitti tässä kansakoulun oppimäärän ylittävää opetusaineistoa.

Mallia on varmasti haettava myös Britanniasta, jossa Trinity Collegen opettaja James Stuart Cambridgessa 1867 ensi kerran toteutti käytännössä periaatertta, että korkein, yliopistotasoinen, oppi kuuluu kaikille, joilla on halua ja kykyä sitä omaksua, pohjaopinnoista ja varallisuudesta riippumatta. Ohjelmaa, joka pian otti tulta laajemmalti, kutsuttiin ja kutsutaan nimillä University Extension, Extra Mural Studies. Niissä on myös meidän kesäyliopistolaitoksemme alku.

Suomalaiseen - eikä yksin suomalaiseen - kulttuuriin kuuluu, että rinnakkaisaloitteiden tekijät vierastavat toisiaan ja tuntevat mustasukkaisuutta toisiaan kohtaan. Vaikka työväenopistojen ohjelmasta olivat keisarivallan aikana nimen omaan kielletyt yhteiskunnalliset aiheet ja sosiaalisiin kysymyksiin puuttuminen, esivalta vahti opetusta tarkasti. Kansanvalistusseura, kansanopistolaitoksen isä, vieroksui työväenopistoja. Vuonna 1915 Kuopion työväenopisto muuttikin nimensä neutraalimmaksi kansalaisopistoksi, olivathan ovet avoinna myös muille kuin teollisuus- ja maatyöväelle. Vielä vuonna 1930 Työväenopistojen liiton edustajakokous piti välttämättömänä vakuuttaa, ettei työväenopisto "aseta määrättyä valtiollista tai uskonnollista oppia, suuntaa tai tunnustusta toimintansa pohjaksi, vaan toimii vapaassa sivistyksellistä ynmmärtämystä ja tieteellistä asiallisuutta tavoittelevassa hengessä".

Setlementtiliike, johon Toimelan toiminta pohjautuu, sai alkunsa 1880-luvun Englannissa. Ajatuspohja oli sama kuin University Extension -liikkeessä. Opin mahdollisuus kuuluu kaikille, vaikka muodollisia tutkintoja ei olisikaan tarkoitus eikä mahdollisuus suorittaa. Setlementti-liikkeeseen kuuluu vanhempi, ankarampi suunta, josta liike on saanut nimensä, Residential Settlement, jonka periaatteen mukaan luennoitsijan ja kerhonohjaajan oli asetuttava asumaan työläiskortteleihin, todella tunteakseen niiden olot, joiden kanssa hänen oli tarkoitus työskennellä. Lievempi suunta, Educational Settlement, ei asettanut asumiselle vaatimuksia, mutta kyllä sen, että tehtävään vihkiytyneen oppineen oli vapaa-aikansa käytettävä luentoihin, kerhoihin ja keskusteluihin.

Setlementtiliike sai Englannissa alkunsa huolesta, että kirkko ei perinneisin menetelmin tavoittanut kasvavaa teollisuusproletariaattia. Englannin työväenliike ei kuitenkaan ollut omaksunut kirkonvastaista asennetta siinä missä Saksan. Setlementtiliikkeelle läheistä sukua oli merimiespappitoiminta. Suomen Lontoon-merimiespappi - vuosina 1905 1912 - Sigfrid Sirenius toi setlementtiliikkeen Suomeen. Hän toimi Kalliolan setlementin isäntänä 1918 - 1941 ja teki paljon muuta. Ei ole väärin, vaikka hänet tänään mainittaisiin useammassakin puheenvuorossa.

Myös Työväenopistojen liitto ja setlementtipohjaiset vapaaopistot katselivat aluksi vierasten toisiaan. Nämä ennakkoluulot ovat hälvenneet. Ehkä kristillinen työväenliike on tässä toiminut pehmentäjänä. Ehkä mekin olemme maallistuneet.

Olen tässä puhunut tiedosta ja valistuksesta. Opiston työ on paljon muutakin, taitoa, iloa, elämänvoimien kohentamista. Ester Ståhlberg jatkaa päiväkirjassaan välittömästi sen sitaatin jälkeen, jonka perään olen väkivaltaisesti sijoittanut omat lauseeni, seuraavilla mietteillä, jotka voisivat olla peräisin Toimelan tanssikurssien kokemuksesta:

"Rintani kohoaa, jäseneni taipuvat ja notkuvat. On kyllä syytä pitää tämä maallinen majani kunnossa ja niin nuorena ja notkeana kuin mahdollista, sillä ei tiedä, mikä ilman sitä olisi. Niin kauan kuin se tällaisena pysyy, voi elämästä nauttia."

Näillä edeltäjäni merkittävillä sanoilla toivotan teidät, arvoisat läsnäolijat, tervetulleiksi Toimelan 70-vuotisjuhlaan ja toivotan menestystä työssä ja elämästä nauttimista.